keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Blogi on siirtynyt uuteen paikkaan

Seinäjoen kirjaston nettisivut uudistuivat, ja samalla siirsimme blogimme samaan paikkaan muiden www-sivujen kanssa. Tämä blogi ei enää päivity, mutta uudet postaukset voit lukea kirjaston uusilta sivuilta. Tervetuloa seuraamme sinne!

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Juhlat jatkukoot – ja lukeminen



Pääkirjaston syksyn juhlaohjelma on valmistunut, nappaa omasi kirjastosta! Taitettavan monisteen sijasta siitä tuli kahdeksansivuinen. Vihkosta silmäillessä henkilökuntaa suorastaan hengästyttää. Noinko paljon ja monenlaista meillä tapahtuu!

Onneksi ei olla yksin. Suuri osa tapahtumista on sellaisia, joissa kirjastolla on hyvä yhteistyökumppani ja joissakin suorastaan päävastuu on muualla kuin kirjastossa. Ajattelimme kuitenkin asiakkaiden hyötyvän siitä, että tapahtumat on koottu yhteen. Siitä voi valita ja merkata kalenteriin jo etukäteen itselle mieluisia.

Juhlaohjelma ei kuitenkaan paljasta ihan kaikkea. Esimerkiksi elokuvien nimiä emme lupasyistä saa kertoa vaikkapa kotisivuillamme. Ainoastaan kirjastotilassa saa kertoa, mikä filmi milloinkin näytetään. Kannattaa siis edelleen silmäillä ilmoitustauluja. Marraskuun kirjailijavierailu on niinikään vielä esiintyjän nimeä vailla siitä yksinkertaisesta syystä, ettemme sitä itsekään vielä tiedä. Kun kirjailijavieras varmistuu, siitä toki ajoissa tiedotetaan. Sen verran paljastan, että todella mielenkiintoisia nimiä on ehdolla!

Marraskuun viimeisenä sunnuntaina on pääjuhlan vuoro. Juhlan sisältö näyttää jo melko valmiilta, mutta hetken aikaa pidämme teitä vielä jännityksessä. Kun ohjelma julkaistaan, ilmoitetaan myös, millä tavalla juhlaan voi ilmoittautua. Juhla tulee olemaan kirjaston tiloissa, ja jotta osaamme varautua väkimäärään, siihen täytyy ennakkoilmoittautua. Tiedotamme asiasta tarkemmin lokakuussa.



Aalto kutsuu

Kesä kirjastossa on ollut todella vilkas. Kävijöitä normaalina arkipäivänä on ollut 1000–1400. Syksyn ja koulujen alkamisen myötä kävijämäärä saattaa tästä vielä kasvaakin. Kirjastoon opiskelemaan ja lukemaan tulevien kannattaakin huomioida, että koko kirjasto ei ole hiljaista tilaa. Hiljaisuutta ja omaa rauhaa löytyy paitsi Apilan kirjasalin ja lastenosaston välissä olevasta Lukusalista, myös Aallon kirjaston toisesta kerroksesta. Maakuntakokoelmahuoneen ovet pidetään kiinni ja mustikkalamppujen tunnelmallisessa katveessa on todella rauhallista syventyä kirjaston materiaaleihin tai opiskeluun.

Aallon kirjaston remontti alkaa kokonaisuudessaan olla valmis. Sen myötä kaupungin kulttuuripalvelut muuttaa lähiaikoina kirjaston entisiin työhuoneisiin. Opasteita Apilasta Aaltoon uupuu vielä jonkin verran, mutta tekeillä ovat.

Aallon kirjaston alakerran tilat ovat ilahduttavasti saaneet jo käyttäjiä, mutta lisääkin mahtuu. Kämppää voi varata hiljaista työskentelyä tai vaikka pientä ryhmätyötä varten. Pommarissa saa soittaa ja laulaa ja Louhimon ammattimuusikot opastavat tiettyinä aikoina sen käyttöön. Digitoinnissa voi tuttuun tapaan muuttaa vanhat videot, valokuvat, LP-levyt, ”korput” ja c-kasetit sekä 8 mm:n videokasetit biteiksi ja tallentaa dvd-levylle tai muistitikulle. Koivusalon kammarissa puolestaan kokoontuvat sukututkijat tiistaisin pohtimaan nuijapäällikkö Jaakko Ilkan sukujuuria. Mukaan mahtuu varmasti! Kammarin ovet toki ovat auki kaikkina muinakin päivänä niin sukututkijoille kuin muillekin mikrofilmeistä kiinnostuneille.

Jos kirjaston palveluissa jokin hiertää tai jos teillä on ideoita palvelujen kehittämiseksi, antakaa rohkeasti palautetta. Jokaisessa toimipisteessä on palautekortit ja netin kautta palautteen antaminen on myös helppoa. Jos palaute koskee asiaa, joka ei ole kirjaston päätettävissä, välitämme sen eteenpäin. Jos palautteessa on yhteystiedot, pyrimme myös vastaamaan siihen. Kaikkia toiveita emme valitettavasti pysty toteuttamaan, mutta on silti tärkeää, että tiedämme ne.

Antoisaa ja lukuisaa syksyä kaikille kirjaston asiakkaille!

Mervi Heikkilä


lauantai 1. elokuuta 2015

Elokuun kirjavinkki


Lisa Genova

Edelleen Alice, 2010

Alice on viisikymppinen älykäs nainen, joka toimii kognitiivisen psykologian professorina Harvardin yliopistossa. Yhtäkkiä hän alkaa unohdella asioita. Hän ei ehkä saa päähänsä mihin hänen itsensä muistilappuun kirjoittama sana viittaa tai ei muista jotain tuttua sanaa.
Nämä asiat saattaa laittaa stressin tai vaihdevuosien piikkiin, mutta kun Alice eksyy tutulla reitillä lähellä kotiaan, hän pelästyy.


Alice alkaa käydä lääkäreillä, muttei halua paljastaa asiaa läheisilleen. Lopulta hänellä todetaan varhainen Alzheimerin tauti, joka on periytyvä. Diagnoosin jälkeen hän kertoo asiasta aviomiehelleen ja jatkaa töissä käyntiä, koska katsoo siihen pystyvänsä. Alice tietää, ettei halua elää enää sitten, kun tauti on mennyt pitkälle. Siksi hän luo suunnitelman, jonka avulla uskoo pystyvänsä tappamaan itsensä, sitten kun aika on.

Tarinaa kerrotaan Alicen näkökulmasta osoittelematta erikseen niitä kohtia, joissa tauti nostaa päätään. Ne jätetään lukijan huomattaviksi. Kirjailija Lisa Genova on Harvardin yliopiston neurotieteiden tohtori ja hän osaa kirjoittaa aiheesta erittäin hyvin.

Kirjasta on tehty myös elokuva, jossa pääosaa näyttelee Julianne Moore. Hän sai roolistaan parhaan naisnäyttelijän Oscar-palkinnon keväällä 2015.

Hanna Kotila


Tarkista kirjan saatavuus

Tarkista elokuvan saatavuus




keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Heinäkuun kirjavinkki


Marttinen,  Annamari:  Vapaa.
Tammi, 2015


”Kapea tie halkoo tyhjää peltomaisemaa. Näkymä on epätodellinen enkä tiedä, onko se kaunis vai ruma. Pellon reunoilla näkyy metsä. Se on musta ja tummanvihreä, seisoo hievahtamatta paikoillaan. Maisema antaa meidän tulla tähän kuvaan.”

Mahdi pakenee Irakista ja päätyy Suomeen, Joutsenon vastaanottokeskukseen entiseen Konnunsuon vankilaan. Hänen vanhempansa on tapettu ja veljensä on kateissa. Äiti kehottaa viimeisillä voimillaan häntä lähtemään pois. 

Nyt Mahdi odottaa. Aluksi hän on hyvin hämillään. Hänet on tuotu keskelle metsää, hän ei osaa kieltä,  ja tulevaisuus on epävarma. Vastaanottokeskuksessa elämä on pysähtynyttä.

Mahdi aloittaa suomen kielen opiskelun vastaanottokeskuksessa. Opettajana on vaalea Katariina, joka on kuin enkeli. Mahdi selviää tyhjistä odottamisen täyteisistä päivistä ajattelemalla Katariinaa ja opiskelemalla ahkerasti suomen kieltä. Hän haluaa olla luokkansa paras.

Toinen teema kirjassa on Mahdin mielikuvituskeskustelu vankilassa asuneen vangin Patun kanssa. Patu on ollut vankina Konnunsuolla 1980-luvulla ja raapustanut sängyn alle puumerkkinsä. Mahdi löytää lisäksi Patun kirjoittaman tekstin, jossa tämä kertoo tarinansa. Katariina kääntää tekstin Mahdille.




Koko ajan taustalla jäytää levoton odotus. Mitä minulle tapahtuu ja milloin? Kuinka kauan vielä pitää olla tietämätön tulevast? Milloin turvapaikkahakemus käsitellään ja mitä päätetään? 

Annamari Marttinen kirjoittaa niin, että turvapaikanhakijan epävarmuuden ja tyhjyyden voi lukijakin tuntea. Mahdille ja hänen kohtalotovereilleen toivoisi kaikkea hyvää.

”On sunnuntai. Ajan paikoilleen pysähtymisen tuntee vielä painavammin kuin muina päivinä. Sunnuntaina ei voi tapahtua mitään, ei voi odottaa mitään. Kaikkina muina päivinä, maanantaista perjantaihin, herään toivoon. Se on hento ja heiveröinen, mutta ilman sitä jäisin makaamaan. Minulla on oltava toivo.”

Anja Itämäki

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kesäkuun kirjavinkki


Juhana Säde: Maattomat kuninkaat

Minkälainen oli Suomi, joka ei ollut vielä Suomi? Miten elettiin keskiaikaisessa Hämeessä ja Karjalassa?  Juhana Säteen syksyllä 2014 ilmestynyt esikoisromaani Maattomat kuninkaat vie lukijansa 900-luvun lopun Hämeeseen ja sieltä viikinkien mukana pitkälle matkalle aina Kiovaan asti.
Kirjan päähenkilö on Rautia, naima- ja turkiskaupoilla rikastunut ja hyvään asemaan omassa yhteisössään noussut hämäläismies. Rautia pyrkii kehittämään pitäjänsä elämää, turvaamaan hyvän elämän läheisilleen. Pitäjän linnavuorella on aloitettu linnoitustyöt turvallisuuden takaamiseksi, ja Rautia haaveilee jopa kuninkaan asemasta.

Kaikki ei kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaan, kun linnoitustyömaalta löytyy nuoren pojan ruumis. Poika on selvästi joutunut surmatuksi. Edellisenä iltana on vietetty iloisia juhlia Rautian kotona, joten voidaanko Rautiakin liittää surmatyöhön? Tappotyö kiristää pitäjäläisten välejä,  ja Rautia pelkää tulevaisuudensuunnitelmiensa kariutuvan.
Kirjassa ei pysytellä vain omilla asuinsijoilla. Rautia lähtee muutaman muun miehen mukaan kauppareissulle Ruotsin puolelle Birkaan. Siellä selviää, että sikäläiset suunnittelevat kauppamatkaa kauas idäntielle, Karjalaan. Rautia houkutellaan mukaan, ja siitä alkavat vertaansa vailla olevat seikkailut monikansallisen viikinkiporukan mukana. Viikingit matkaavat Laatokalle ja sieltä aina Rusin maalle ja Kiovaan saakka. Pelkästä kaupankäynnistä ei suinkaan ole kyse, vaan matkalla käydään myös verisiä taisteluja seutujen herruudesta.

Kirjaa voisi kuvata vanhan kunnon hyvän ajan seikkailukirjaksi. Viikinkiporukka etenee pitkin idän jokia taistelusta toiseen. Matkalla kohdataan kieroilevia vallanpitäjiä, uskollisia ystäviä ja kauniita naisia. Jumalilta pyydetään apua ja niitä lepytellään, enteitä ja merkkejä tutkitaan. Kirjan henkilöhahmot ja kieli ovat uskottavia. Vanhat suomalaiset nimet ja sanasto luovat aidon tunnelman.

Maattomista kuninkaista innostuvat voivat seurata kirjasta kertovia uutisia ja myös jatko-osan edistymistä Facebook-sivulta.
Elina Hokkanen

perjantai 1. toukokuuta 2015

Toukokuun kirjavinkkinä lintukirjoja


Perustietoa

Koskimies, Pertti: Suomen lintuopas. Päivitetty ja uudistettu 3. painos 2014.
Laine, Lasse J.: Suomen linnut : tunnistusopas. 2015.

Molemmat kirjat esittelevät perusteellisesti Suomen pesimälinnustoa, mutta myös läpimuuttajia ja harvinaisuuksia. Kirjoissa kerrotaan lintujen ominaisuuksien lisäksi elintavoista, levinneisyydestä, ravinnosta ja pesinnästä. Kummassakin kirjassa on paljon kuvia tunnistamisen helpottamiseksi. Kirjat ovat oivia oppaita linturetkille maastoon tai asiaan perehtymiseen kotisohvalla.

Gejl, Lars: Tunnista linnut. 2013.

Kirjassa on perustietoa yli 400 lintulajista, mutta kirjan tärkein anti on kuvissa. Kirjassa on tarkkoja lähikuvia lintujen nokkien, pyrstöjen ja siipien muodoista. Joskus tarkkailtava lintu on niin kaukana, ettei sen höyhenpuvun värejä erota. Kirjassa on lukuisia varjokuvia linnuista, joiden perusteella voi opetella erottamaan lintuja toisistaan muodon perusteella. Kirjassa on lisäksi QR-koodeja, joilla pääsee kuuntelemaan lintujen ääniä.

Laaksonen, Juha: Lintukohteet. 2011.

Kirjassa esitellään sata lintukohdetta ympäri Suomen Saaristomereltä aina Tunturi-Lappiin asti. Kohteet on ryhmitelty maakunnittain, joten niistä on helppo poimia oman alueen tai oman matkareitin varrelle osuvat. Kirjassa kerrotaan kohteiden linnustosta, sen elinympäristöstä ja tarkkailua helpottavista rakennelmista.

Koskimies, Pertti: Tiesitkö tämän linnuista? 2012.

Tiesitkö, että kirjosieppo huijaa itselleen kakkosnaaraan tekeytymällä poikamieheksi? Tai että korppi on yhtä älykäs kuin simpanssi? Koskimiehen kirja kertoo näistä ja monista muista lintumaailman asioista – laulusta, muuttomatkoista, poikasista, elintavoista. Sopii kotisohvalla luettavaksi vaikka talvella muuttolintujen tuloa odotellessa.

Varesvuo, Markus: Lintukuvauksen käsikirja. 2. painos, 2011.

Kolme ammattilintukuvaajaa perehdyttää sekä aloittelevia että jo kokeneempia kuvaajia harrastuksen saloihin. Kirjassa kerrotaan lintukuvaajan varusteista, kuvausolosuhteiden vaikutuksesta kuvaamiseen, sommittelusta, kuvien myynnistä ja kilpailuihin lähettämisestä sekä monesta muusta lintukuvaukseen liittyvästä asiasta. Kirjassa on paljon upeita kuvia kirjoittajilta.

Kuva: Hanna Kotila

Fiilistelyä

Lintukuvaajien matkassa : Tunnelmat, tarinat ja parhaat kuvat. 2014.

Kerrassaan upeita lintukuvia ja tarinoita niiden takaa. Kirjan kuvia ovat olleet ottamassa Markus Varesvuo, Arto Juvonen, Tomi Muukkonen ja Jari Peltomäki.

Laaksonen, Juha: Kevät lintusaarella : luontopäiväkirja. 2004.

Juha Laaksonen vietti vajaat 2 kuukautta keväällä 2003 Lågskärin majakkasaarella Ahvenanmaalla. Tänä aikana hän havainnoi lintujen kevätmuuttoa ja kevään etenemistä luonnossa. Laaksonen kertoo keväästään päiväkirjamuodossa ja kirjaa tarkasti, kuinka monta lajia on havaittu, kuinka paljon lintuja rengastettu ja mitkä ovat olleet päivän uudet lajit. Hienot kuvat linnuista, kasveista ja maisemista täydentävät kertomusta. Kirjaa voi suositella kaikille luonnosta mutta etenkin linnuista kiinnostuneille. Lukemalla kirjaa pääsee mukaan luontomatkalle, jollaista harvalla on mahdollisuus toteuttaa.

Laaksonen, Juha: Utö : syksy ja kevät ulkosaaressa. 2011.

”Utö plus neljä, näkyvyyttä kymmenen kilometriä.” Utö on monelle tuttu merisäästä, mutta harvempi siellä on käynyt saati asunut saarella. Juha Laaksonen asui saarella vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa syksyn ja kevään. Kirja kertoo päiväkirjan omaisesti lintujen ja luonnon havainnoimisesta, mutta myös lapsiperheen elämästä saarella. Tarinaa höystävät upeat kuvat.

Leivo, Mauri: Kevätmuutto. 2009.

Kevätmuutto on kirja lintujen jokakeväisestä muutosta takaisin pesimisalueilleen. Kerrontaa värittämässä on upeita lintukuvia maaliskuun lumilta kevätkesään. Lintujen muuton ohella välittyy myös kirjan tekijän tarina. Nimestään huolimatta kirja sopii kaikkiin vuodenaikoihin, ehkä varsinkin tammikuun pimeille illoille, kun kevät tuntuu vielä olevan kovin kaukana.

Hanna Kotila


torstai 23. huhtikuuta 2015

Pääkohdat Ossi Haaramäen luennosta pääkirjasto Apilan Jaaksi-salissa Agricolan päivänä 9.4.2015


Ajankohtaista Agricolasta

Tämä vuosi on nimetty kirjan vuodeksi. Se antaa myös juhlalliset raamit kotikaupunkimme 150-vuotiaan kirjastolaitoksen juhlimiselle ja Mikael Agricolan päivänä kirjakielemme luojan elämäntyön muistamiselle. Näin haluamme virittyä ja voimaantua tänään siitäkin syystä, että historian edetessä koko ajan sammuu vanhoja kieliä ja eräät uudemmat, voimakkaat kielet valtaavat elintilaa. Historia ei ole todellakaan päättynyt. Voimme ainoastaan todeta: pysyvää on vain muutos. Aikoinaan Itämereltä Mustalle merelle puhuttiin liivinkieltä. Tänään erään arvion mukaan 3 – 5 henkilöä pystyy puhumaan tuota museoitunutta kieltä.

Koivusalon elämäntyö

Oman kirjakielemme kohtalosta historian paineissa on lisääntyvässä määrin oltu huolissaan viime vuosina. Tässä yhteydessä on paikallaan muistuttaa myös seinäjokelaisen maisteri Esko Koivusalon elämäntyöstä Suomen kirjakielen huoltajana. Hänkin varoitteli jo viime vuosisadan loppupuolen tehtävissään mm. Kielikellon toimittajana, yliopiston opettajana ja vielä toimiessaan Kordelin-säätiön asiamiehenä eurobyrokratian paineista suomen kielen merkityssisältöihin. Esko-maisterihan oppi aapisensa Marttilan koulun alakoulussa. Hän on jättänyt tutkimustyönsä jäljen myös Agricola-tutkimukseen. Esko-maisteria sanottiin aikanaan valtakunnan ylimmäksi kielenvartijaksi professori Matti Sadeniemen jälkeen. Kirjallisista töistä on syytä mainita:
- Mikaela Agricolan kieli
- Mikael Agricolan kootut teokset (1987) – ja tekstien selvennykset
- Sanakirjatyö Martti Rapolan Wanhan suomenkielen sanakirjan tutkimusryhmässä
- Vanhan kirjasuomen sanakirja, I osa
Hän kirjoitti lisäksi erinomaisen tutkimusartikkelin Etelä-Pohjanmaan maakuntahistorian VII osaan eteläpohjalaisten kirjakielestä 1800-luvulla. Mallina olivat muun ohessa Ruotsin 1734 vuoden lain suomennos ja painetut kylähallinnon ohjesäännöt, joita oli jaettu joka taloon 1800-luvun alkuvuosina.

Esko Koivusalo sai nähdä elinaikanaan toteutuvan erään oman ja muidenkin kielentutkijoiden kuningasajatuksen: luoda poikkitieteellinen tietokanta, jossa on analysoituna kaikki Mikael Agricolan käännöstyössään käyttämät 8500 suomenkielistä sanaa, jotka esiintyvät hänen yhdeksässä teoksessaan. Esko-maisteri sai olla järjestämässä Kordelin-rahaston asiamiehenä rahoitusta viisivuotisapurahalla tätä kunnianhimoista suunnitelmaa. Professorit Kaisa Häkkinen Turun yliopiston Fennica-laitokselta yhdessä Simo Heinisen kirkkohistoriallisen asiantuntemuksen kanssa veivät tämän uusimman Agricola-tutkimuksen saavutuksen päätökseen vuonna 2014. Oli syntynyt tutkijoiden käyttöön ns. forma-syntaktinen tietokanta, johon käyttöluvan antaa Turun yliopisto.

Agricolan jalanjäljissä

Mielenkiintoinen tutkimusmatka arkkipiispa Jukka Paarman suosituksesta, joka itsekin on Agricola-tutkija, vei minut Belovin opastuksella kerran Kremliä vastapäätä Moskovanjoen rannalle Muinaisten asiakirjain arkistoon. Päästyämme Belovin Duuma-kortilla kahden sotilasvartion tarkastuksesta tulimme lukusaliin, jossa tutkimusjohtaja Svetlana Dolgova antoi meille 70-sivuisen muinaisvenäjäksi kirjoitetun asiakirjakokonaisuuden. Heti ensi havaintona saattoi todeta, että edessä oli historiallinen dokumentti, josta Suomessa ei aiemmin ole ollut tietoa. Kun emme saaneet tutkimusjohtajalta lupaa kopion saamiseksi, toivoimme asiakirjaa nähtäväksi Kansallisarkistoon Helsinkiin. Belov sai asian hoidetuksi lopulta niin, että kopio saatiin pysyvästi Suomen Kansallisarkistoon, jossa se nyt on myös suomeksi käännettynä. Käännöstyön teki akateemikko Gannadi Kovalenko Novgorodista muinaisvenäjästä nykyvenäjäksi ja hänen suomalainen vaimonsa Nina nykyvenäjästä suomeksi. Näin ollen Kansallisarkistossamme on ilmeisesti diplomiahistoriamme vanhin dokumentti siitä, miten ja milloin suomalainen päättäjä allekirjoitti valtiosopimuksen: hän oli Ruotsi-Suomen rauhanneuvottelukunnan jäsen, Turun piispa Mikael Agricola.

Vuonna 2007 julkaistiin Simo Heinisen laaja Mikael Agricolan elämäkerta ja Kaisa Häkkisen kriittiset editiot ABCKiria ja myöhemmin Mikael Agricolan runokirja, johon tekijä on koonnut paitsi virsirunoja, myös kalevalaisen poljennon runoutta teosten esipuheista. Agricola suunnitteli myös eräänlaista sananlaskujen kokoelmaa. Tämä kymmenes teos, jonka neljä lehteä on löytynyt Upsalan yliopiston kirjastosta, noudattaa Erasmus Rotterdamilaisen, Lutherin ja muiden reformaattien formaattia: tiivistettyä äidinkielen ilmaisutapaa.

Ehdotus

Seinäjokelainen maisteri Esko Koivusalo (k. 2012) kirjoittaa lukijalle tarkoitetussa esipuheessaan Mikael Agricolan Koottujen teosten tekstien selvennysteoksessaan:
”Mikael Agricolan kirjallinen työ on katoamaton osa suomalaista kulttuuripääomaa. Se on yritetty tuoda tässä teoksessa kaikkien suomalaisten ulottuville.”
Ehdotan harkittavaksi nimikkotilan varaamista kirjakielemme tutkijan ja puolustajan maisteri Esko Koivusalon elämäntyön kunnioittamiseksi joko Apila-kirjastoon tai uusitun Aalto-kirjaston tiloihin.
Samalla muistamme kotikaupunkimme Seinäjoen 150-vuotista kirjastoa sen oikeaan arvostukseen kuuluvalla tavalla.

Ossi Haaramäki
teologian tohtori

Kirjastotoimenjohtaja Mervi Heikkilän vastaus:
Kiitos Ossi Haaramäelle mielenkiintoisesta luennosta! Ehdotus jonkin Aallon kirjastotalon tilan nimeämisestä Esko Koivusalon mukaan tuli juuri sopivaan aikaan. Luulenpa, että ehdotus voidaan ottaa huomioon. Enempää en nyt kuitenkaan paljasta, näette sitten avajaisissa 28.5. millainen tila Koivusalon nimeä kantaa.